Kevät saapuu

Kukapa enää jaksaisi pitää pipoa pitkän talven jälkeen? Tyttäreni oli sitä mieltä että pipokausi loppui mutta eihän ihan ilman päähinettä silti voi vielä olla. Neuloin hänelle puuvillalangasta huivin. Ainaoikealla neulottu resori suojaa korvat.

Huopakukkia

Reilu vuosi sitten olin Työväenopiston kurssilla oppimassa huovutusta. Itse asiassa kurssin nimi oli tuo sama "huopakukkia". Kurssilla mallina oli kukkia varsineen. Minä vein ideaa hieman eteenpäin ja lisäsin varren toiseen päähän kukan nupun. Näistä kaksipäisistä kukista sitten joko kieputin rintakorun (kuva yllä) tai tein kaulakorun. Rintakorun tein ensin itselleni mutta nähtyään sen, tyttäreni tilasi heti samanlaisen myös itselleen. Huopakukat istuvat erinomaisesti villakangastakkeihin ja piristävät niiden ilmettä.

Kaulakoruun (kuva alla) lisäsin myös lehden, jonka ali kukan saa kevyesti solmittua kiinni. Nuppu pitää solmun paikallaan ja näin kukka toimii siis kauniina, talvisena kaulakoruna.

Ananastunika

Tein taaperollemme ananastunikan alekorista ostamistani langoista, helmaan käytin vaaleankeltaista jämälankaa. Aika namu lopputulos, etenkin yhdistettynä tuohon Marimekon Unikko-bodyyn ja pinkkeihin leggingseihin. Nimen ananastunika sai pinnastaan ja väristään, joka muistuttaa kovasti ananaksen pintaa. Yläosa on virkattu pylväistä ja alaosa viuhkakuviolla. Malli on omani. Alla olevasta kuvasta näkyy vielä tarkemmin tuo ananaskuvio.

Ruusuinen neuletunika

Tämän neuletunikan tein esikoiselleni Suuri Käsityölehden ohjeen mukaan (lisään numeron kun sen löydän). Kaunis vaaleanpunainen puuvilla oli neidin maun mukaan. Mutta ohjeessa ollut beige raita ei ollut. Esikoiseni oli mukana lankakaupassa ja hän ilmoitti heti että tuota beigeä hän ei halua. Kysyin häneltä että mikä väri olisi mieleinen ja hän valitsikin tilalle nätin siniharmaan. Tuo siniharmaa sopiikin upeasti farkkuleggingsien väriin jonka kanssa tunikaa onkin usein käytetty. Neule istuu kauniisti ja miehustan kuvio tuo mieleen ruusuköynnöksen.

Vaunupeite kevään hangilla

Odottaessani kuopusta tein hänelle perinteisellä villakirjonnalla vaunupeitteen. Villapäällisen ja vuorena toimivan puuvillakankaan välissä on kevyt vanukerros. Mielestäni vaunupeite sopi hyvin perinteisen villakirjonnan aiheeksi sillä onhan villakirjontaa käytetty ennenvanhaan nimenomaan rekipeitteisiin. Oma design, perinteisten kuvioiden lisäksi lisäsin lumihiutaleet nurkkiin. Lumihiutaleita ei ole perinteisesti käytetty.

Suuri Käsityökerho -lehti 1/1984 (kiitos äitini, näitä vanhoja lehtiä on vielä käytössäni) esitteli villakirjontaa useammalla sivulla: "1880-luvun alkupuolella Ruotsista tulleeseen peittouutuuteen tutustui ensin Pohjanmaan ruotsinkielinen väestö. Sieltä peittojen kirjontataito levisi suomenkielisten keskuuteen ja edelleen Satakuntaan ja Pohjois-Hämeeseen. Kirjottuja peittoja kutsutaan kansanomaisesti päälleommelluiksi täkeiksi tai myös päälleneulotuiksi täkeiksi paikkakunnasta riippuen. Peittoja on käytetty mm. rekipeittoina, vuodepeittoina, yläsängyn edusverhoina. Vasta myöhemmin varallisuuden kasvettua suuritöisiä ja arvokkaita kirjottuja peittoja on alettu pitää seinävaatteina."

ITE -muotia

Osallistuin kisaan kun Helsingin Sanomain Kuukausiliite, Helsinki Design Week ja Maaseudun Sivitysliitto etsivät ITE-muodin luojia. Työni eivät tulleet valituiksi mutta siitä huolimatta esittelen tässä ylpeänä omat ideani, itse toteutetut ja uniikit metallilankakorut. Ylemmässä kuvassa on ns. hansikaskoru. Mielessäni oli tyylikäs nainen matkalla Oopperaan talvella. Luksus saa näkyä myös ulkovaatteissa. Kuvan otettuani tuli mieleeni että voisihan tämän korun nähdä kesällä vaikkapa Kaisaniemen Tuska festareilla. Eli monta käyttötapaa löytyy.

Alla on naisten skraga jolla saa helposti jännittävän ja persoonallisen ilmeen business- tai juhlapukeutumiseen olematta kuitenkaan liian räikeä. Kummatkin ovat omia mallejani ja pidätän niihin oikeuden samoin kuin julkaisemiini kuviin. Kotikäyttöön ideat saa imuroida.

Hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivän kunniaksi aloitan käsityöblogini tällä taaperon neulehaalarilla. Olen muokannut mallia siten että haalarin mallin pohjana on Suuri Käsityö (helmikuu 2010) lehden vauvan raitahaalari malli 22. Jätin pois raidat ja tein koko haalarin luonnonvalkoisella Sisu-langalla. Herkän ilmeen haalariin loin nirkoin pään- ja kädenteihin sekä lahkeensuihin. Idean nirkkoihin sain viimeisimmästä Suuri Käsityö lehdestä (helmikuu 2011) kuten myös rintaan ommeltuun sydämeen. Ystävänpäivän henkeen napitkin ovat sydämiä.